Lukkoon lyödyt luvut.

Kuntauudistuksen perään on huudeltu kymmeniä vuosia ja nyt kun jotain alkaa pikku hiljaa tapahtua, alkaa järjetön itku. Hyvä, että saatiin esitys pöytään, nyt on jotain mitä oikeasti voidaan pureskella sen sijaan, että "kuntakapinoidaan" ja vastustetaan.

Typerää tyrmätä kaikki heti tyyliin, "uudistus tappaa lähidemokratian ja palvelut". Jos uudistuksen tavoite on juuri elvyttää näitä, olisi varmasti syytä selvittää ensin, miten juttu aiotaan hoitaa ja jos homma ei toimi, alkaa asiallisesti argumentoimaan, miten hommat pitäisi omasta mielestä tehdä.

Hyväksyn vastustamisen, jos joku on jo ehtinyt lukea 800 sivuisen pumaskan läpi, muodostanut mielipiteensä järkevin argumentein sekä on edelleen sitä mieltä, ettei asiasta voida edes keskustella.

Itselläni on se kuva, että nykysysteemillä ei tulla pärjäämään huoltosuhteen romahtaessa ja eläkepommin räjähtäessä. Kuntauudistus on varmasti aiheellinen, sillä Suomessa on jo kuntia, jotka eivät kykene palveluita itse järjestämään, vaan ovat joutuneet turvautumaan yksityistämiseen tai erilaisiin kuntayhtymiin, jotka vievät palveluiden järjestämisen ja ohjauksen yhä kauemmas vaaleilla valituista päättäjistä.

Se, että jokin yksittäinen kunta pystyy alhaisella veroprosentilla järjestämään palvelunsa, ei tarkoita, että kuntauudistuksia ei sillä alueella tarvittaisi. Yleensä tällaiset kunnat ovat suurten kaupunkikeskusten naapurikuntia, joista ihmiset käyvät töissä ja jopa käyttämässä palveluita keskuksessa, mutta maksavat veronsa kotikuntaan, joka ns. kerää rusinat pullasta. Tällainen tilanne on yleensä pitkässä juoksussa kestämätön ja kuntauudistus saattaa tuoda asiaan ratkaisun. Samoilla alueilla kuntauudistus helpottaisi myös valtavasti yhteiskuntasuunnittelua ja kaavoitusta.

Virkamiehet varmasti tietävät, että mitä tahansa he esittävätkään, suunnitelmia tullaan haukkumaan liian radikaaleiksi ja uudistuksen kulmia tullaan pyöristämään. Siinä ehkä suurin syy esitykselle 70:stä kunnasta.

Nyt on aika keskustella, mikä esityksessä on hyvää ja mikä ei välttämättä toimi, sekä kehittää parempia ratkaisuja. Sen jälkeen pitää toimia johdonmukaisesti ilman lukkoon lyötyjä lukuja kuntien määrästä. Esitys on varmasti periaatteiltaan oikeansuuntainen, nyt on vain katsottava, että tulos parantaa lähidemokratiaa ja mahdollisuuksia palveluiden tuottamiseen. Ehkä kuntakierroksen ja eduskunnan käsittelyn jälkeen päädymme juuri tuohon 70:en kuntaan. Kuka tietää?

Vapaalla

Eilen juhlittiin tupareita ja tänään juhlitaan ensimmäistä vapaapäivää valmiissa asunnossa. Brunssin merkeissä. Juhlallisesti eilisillä kertakäyttöastioilla.

Tekosyitä

Kesä on bloggareiden kulta-aikaa. Lomalla ehtii kirjoitella vaikka monesti päivässä ja aiheita riittää kesäjuhlista lämpimän sään ihasteluun. Niin voisi luulla. Itselläni on muutama tekosyy, miksen ole jakanut kesääni tähän mennessä blogini suurelle lukijakunnalle.

Kohta kolme kuukautta kestänyt blogitaukoni on johtunut puhtaasti ajan puutteesta. Silloin, kun aikaa on ollut, en ensimmäisenä ole tarttunut tietokoneeseen bloggausmielessä.

Aikani olen käyttänyt ennen kaikkea töissä. Stormossenin Sammonkadun hyötykäyttöasema on yhä useammalle vaasalaiselle tuttu kierrätettävän jätteen vastaanottokeskus, jossa olen viettänyt 8 ja puoli tuntia päivittäin. Työpäivät ovat usein raskaita, sillä sohvien, pesukoneiden tai vaikka tiilien nostelu on hyvää treeniä kenelle tahansa.

Viikonloput ovat tietysti hyvä rako purkaa tuntoja internettiin, kun töissä ei tarvitse olla. Ei ihan näinkään. Kuukaudessa olen viettänyt keskimäärin yhden viikonlopun kotona. Festarireissuja on kertynyt Provinssiin, Ruisrockiin sekä Flow-festareille. Lisäksi olemme tehneet useamman viikonloppumatkan Helsinkiin, sekä yhden Tukholmaan. Kun on viikot töissä, on viikonlopuista otettava kaikki irti, että kesän saa oikeasti tuntumaan. Festareista voisin kirjoitella pidemminkin myöhemmin.

Kesäiltani ovat kuluneet usein bänditreeneissä. Nykyinen vanha yhtyeemme uudella nimellä, Mirva ja kaksi peuraa, on soittanut kaksi keikkaa kesän aikana, joista voisin luultavasti myös kirjoittelen tänne jossain vaiheessa.

Viimeinen suurempi aikaa vievä asia on ollu viimeisen kuukauden aikana tapahtunut muuttomme tyttöystäväni kanssa samaan asuntoon. Kun päivät on ollut töissä ja viikonloput reissussa, on paikkojen saaminen kuntoon vienyt enemmän aikaa kuin voisi arvata. 60 neliöämme alkaa pikkuhiljaa ojentua ja niin pitääkin, sillä tänä lauantaina juhlitaan jo tupareita. Kämpästä laittanen myös jotain spesifimpää tuonnempana.

Nyt täytyy lopettaa kirjoittaminen, etten lupaa kirjoittaa enää enempää. Nyt nukahtamalla saan nukkua ruhtinaalliset  7 ja puoli tuntia ennen herätystä uuteen työpäivään!

Paidat Helsingin yllä

Vajaat kaksi vuorokautta rentoutumista Helsingissä takana.

 Viikonloppuun mahtui loppujen lopuksi kotibileet, shoppailua aka kaupungilla pyörimistä, hyvää ruokaa, juustoja, viiniä, etkot Sahamiehen omistamasa rööperiläisessä penthousessa, homoystävällinen baari, heteroystävällinen baari, pari kahvilaa, värikkäitä housuja sekä kestämätön määrä kulutettuja euroja.

Helsingissä on helppo viihtyä, täytynee käydä toistekin.

Suositeltava kiinalainen löytyi Forumin takaa Annankadulta. Long Wallissa oli sopivan kiinalainen tunnelma, iso tila oli jaettu sopivasti pienempiin osiin ja palvelu oli ystävällistä, nopeaa sunnuntai iltapäivällä ja hinta/laatu -suhteeltaan hyvää. Jos toiste olen nälkäinen Helinskissä, saatan kuluttaa penkkejä "pitkässä seinässä" uudestaankin.

kesäloma.

Kevään viimeisen tentin numerot arvottiin tänään ja siitä alkoikin vähintään koko viikonlopun kestävä kesäloma, joka kuluu Helsingissä! Loma saattaa saada yllättävää jatkoa ensi viikolla, sillä en vielä tiedä alkavatko kesätyöt maanantaina vai vasta viikonpäästä. Lukeminen jatkuu joka tapauksessa maanantaina.

Published with Blogger-droid v1.6.8

Surkuhupaisaa

Tätä ovat olleet viimeiset viikot aamusta iltaan. Huomenna vihdoin koittaa kevään viimeinen tentti! Kesälomasta ei silti tarvitse haaveilla, sillä kyse on kevään viimeisestä tentistä ennen kesän ensimmäistä tenttiä. Jännästi pääsen kokeilemaan kesätöiden ja opiskelun yhdistämistä.

Replot!

Sunnuntai-iltana lähdettiin lukemisen ja töiden vastapainoksi harrastamaan Eevan kanssa  maaseutumatkailua Raippaluotoon. Ajettiin kuuluisan sillan yli ja kylän läpi Raippaluodon satamaan, jonka vanhasta hyppytornista löytyi sopivan tuulinen paikka pysähtyä syömään. Takaisin päin ajellessa pysähdyttiin vielä sillan juureen pieneen kalasatamaan. Suomenruotsalainen maaseutu ja pienet suomenruotsalaiset kylät ovat kyllä aina yhtä stereotyyppisiä. "Raippiksen" koukeroisia teitä ajaessa tuli saman tien mieleen viime kesän pyöräilyt Ahvenanmaalla.